Sikses Kivoi

Sikses Kivoi

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Ompelutöitä

Pitkän aikaa on toi sammutuspeite meillä makoillut kaapissa kun ei ole oikein paikkaa ollut ja mun on sit viel pitänyt tehdä sille päällinen. Yks päivä tuli oikeen isännän kans juttua et missä se meidän sammutuspeite mahtaa oikein ollakkaan. Ja hän sit vielä muistutti et kun siihen piti jonkun tehdä päällinen ennenkuin seinälle laitetaan.
Pitsinpala oli just sopiva tähän suojaan ja harmaaraitakangas on kankaasta jota jäi vähän yli kun tein nojatuolille joskus uuden päällisen. (siitä täällä  kuva) Ja valkoinen kangas on vanhaa lakanakangasta. Kukan ohjeen löysin Pellavasydämen blogista. Toi mun kukka on tehty 6x6 cm paloista. Vähän vaikeeta oli tehdä ja asetella niitä kauniiseen muotoon. Vähän vino tosta kukasta tuli... ja sit löysin tollasen perhosnapin ja se sopi siihen kivasti. Olkoon nyt tollai vaikkei se kyl ihan silmää miellytä.
Paikkaa ei vieläkään ole tälle sammutuspeitteelle. Toi missä se on niiin sattui toi ruuvi siinä seinässä olemaan. Siinä on joskus ollut kissankiipeilypuu ja ruuvi on siihen sit jäänyt. Ja niin on toi sammutuspeitekin. On sit ainakin näkyvällä paikkaa.


                                        Sammutuspeitteensuoja


 Sen reiän kohdalle tein ihan napinläven. 


Sit tein tällasen tyynynpäällisen vanhasta valokuvasta. Mietinnässä on ollut kauan tehdä jokin tällainen. Tuo kuva on isäni kotitalosta. Kuva on väärinpäin eli olisi pitänyt kääntää se kuva peilikuvaksi. Kohta mulla on sohva täynnä näitä valokuvatyynyjä! Tuli siitä kyllä kaunis. Tykkään ja olen tyytyväinen aikaansaannokseeni.


Pitsiä laitoin vähän koristeeksi ympärille niin ei sit ole niin valkoinen ja erottuu kuva taustastaan. Taustakangas on jotain vanhaa valkoista lakanaa. 


Ja tämä reuna on kans kiva näin ommeltuna. 
 

Ja sit piti Lillin heti hypätä sohvalle kun kuvasin näitä. Katsotaan miten kestää käyttöä tuo tyyny kuvineen.
 

Tässä kuvassa näkyy myös tuo nojatuoli sekä kaiuttimien johto lojuu maassa sikinsokin. Kun imuroin niin se johto tuli perässä enkä sit viittinyt enää sitä asentaa takaisin. 


 Tällaista kuvansiirtokalvoa löysin paikallisesta kirjakaupasta. Tai oikeestaan tätä piti tilata. Et jouduin odottelee melkein viikon ennenkuin sain kokeiltavaksi. Aika kallistakin tää oli. 5 kalvoa ja makso 24.90. Googlailemalla löysin jotain vastaavaa Clas Ohlsonilta ja puolet halvempaa. Seuraavaksi kun menen sinnepäin niin ostan sellaista kokeitavaksi.
Helppoahan toi oli. Tulostetaan kuva tolle kalvolle ja silitetään ilman höyryä ja kuumalla raudalla hiljalleen ja kovaa painaen kankaalle. Mä laitoin tyynyliinan lattialle ja tän kankaan sen liinan päälle ja sit silitin eli sillai voisin koko painollani "maata" sen raudan päällä. Sit varovasti kulmista irrottelemalla se valkoinen paperi pois. Jos kuva nousee paperin mukana niin uusi silitys sit vaan. Mulla ei noussut eli hyvin olin painanut. Ja kulmat myös leikkasin hiukan pyöreiksi ennen silitystä. Näin neuvottiin ettei sit kulmat ala nousemaan. Mut toin pitsin kiinnityskin ehkä auttais asiaa ettei kulmat nousis. 
 


Sit viel lopuksi kuva tollasesta ällötyksestä. Huiii en tykkää käärmeistä! Isäntä ton käärmeen bongas halkopinon päältä makoilemasta. Ja sai tollasen hyvän kuvan siitä.
 
 
 

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Kesäkukkia


Tällainen sinitulitorvi kasvaa koristeena olevan vanhan pyörän korissa. Tämä on sellanen kukka et voi ottaa talveksi sisälle. Kokeillaan vaikkei se niin erikoisen näköinen olekkaan. Tummanvihreät kiiltävät lehdet siinä ihastuttivat silloin ostovaiheessa.



Tyttäreltä viimevuonna äitienpäivälahjaksi saamani rungollinen verenpisara talvehti varastossa ja on nyt täynnä kukkaa. Piti leikata kaikki oksat lyhyiksi kun oli talven aikana kuolleet.

 Kohtalonkukka. Uusi tuttavuus tämäkin mutta tuoksuu hyvälle. Sijoitinkin sen tuohon terassin kaiteelle et kun tuossa pöydän vieressä istuu niin saa tuoksutella sitä. Siitä tuleva tuoksu on niinkuin syreeninkukan tuoksu.



Valkoinen siniviuhka. Sinistä mulla on ennenkin ollut ja on nytkin kasvihuoneen edessä. Valkoinen on uusi tuttavuus.



Kaksi alinta kuvaa ovat varastossa talvehtineita riippapelargonioita. 



Dianaa kasvaa riippuamppelissa.
 

Etupihaa. 


 Haarapääskysen poikaset ovat nyt muutamana päivänä tulleet vierailulle ja ruokailemaan tohon sähkölangalle. Vanhemmat niitä käyvät tossa sit ruokkimassa. Lentää kyl osaavat hyvin.



Edellisessä postauksessa kirjoittelinkin verikokeissa käynnistä. Hoitaja sieltä sit soittelikin ja kerto tulokset. Sokeri oli 6.3. Hiukan koholla. Edelliskerralla se oli ollut 6.5. Sokerirasituskokeeseen pitää taas sit mennä kun tota diabetesta on suvussa. Ovat kyl arvot ton rasituskokeen jälkeen olleet kyl sit ihan hyvät. 
Kolesteroli oli 5.0. Edelliskerralla pari vuotta sitten se oli 5.2. Ei huimaa pudotusta siinäkään. Mut huono kolesteroli oli pudonnut 3.6:sta 3.3:een. Hemoglobiini oli 135. Verenpainetta nyt en muista mitä se oli...olisko ollut 117/77... Mut alhanen se on aina ollut et se on hyvä se. 

 

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Pihan kukkia

Heippa taas pitkästä aikaa. Mulla on nyt loma alkanut. Toinen päivä menossa ja aamu alkoi työpaikan terveysasemalla verikokeilla käynnillä. Tai noh, ehdinhän mä käymään sitä ennen koiran kanssa lenkilläkin. Lillin kanssa lenkkeily nykyään kestää vähän kauemmin kun niin paljon on haisteltavaa. Luulen että kun ikääkin jo on, 11v 6kk, niin alkaa toi hajuaistikin huononemaan niin sen takia kestää nuo haistelutuokiot.
Verikokeet kuulusivat tähän ikäkausiterveystarkastukseen kun täytyin keväällä 50v. Jännityksellä odotan miten kolesteroliarvot ovat tippuneet ja sokeriarvot. Molemmat kun ovat olleet hiukan aina koholla. Ja nyt tässä keväällä laihduin n. 8-9 kiloa ihan ruokavaliolla. Paino vain nousi ja nousi niin pakko oli jotain tehdä. Vieläkin sitä ylipainoa tosin on mut pidetään nyt pieni tauko kun kesäkin on ja grillimakkara on niiiin hyvää ;D.

Mut hei, nyt niihin kukkasiin mitä otsikkokin lupaili. 

 Hopeasilmää ja tähtisilmää korissa.

Päivänhattu. Tuuhea pensas siitäkin on tullut. Tässä on vain yksi taimi.

 Lumihiutale. Kovasti sekin on nyt kasvanut. Kuihtuineita kukkia tosin saa nyppiä alvariinsa.

 Pari uutta ruusua piti ostaa etupihan terassin etupenkkiin kun talvi vei molemmat. Tämä joka nyt kukkii on Rosa Clair Renaissance. Upea suurikukkainen ruusu. Ja tuoksuvakin on. Korkeutta luvataan 100-120cm. Ihana kukka. 




Tämä etualalla kukkivan kukan olen joskus siemenestä laittanut tuohon. Nimeä en nyt muista. Tietääkö joku lukija?
Kaunis se on. Eli tuli siitäkin sitä iloa pitkäksi aikaa. 
 





Harmaasiepon poikanen lähdössä maailmalle. Eilen näin yhden lähtevän. Istuin autossa ja jäin seuraamaan lähtöä. Emo läheisessä lehtikuusessa kutsui poikastaan ja sinne se sit rohkeesti lähti lentämään. Onkohan tää jo viimeinen vai jäiköhän pesään vielä. 5munaa siellä oli. Ja kaikki kuoriutuivat. Isäntä sinne kerran kurkkasi. Viime vuonna pesään jäi munat hautomatta.